Milloin sähköauton ajoakku muuttuu jätteeksi?

Akun kunto ei yksin ratkaise, onko se jätettä

Käyttökelpoinenkin ajoakku voi oikeudellisesti olla joko käytetty tuote tai jäte. Vastaavasti vanha, kapasiteetiltaan heikentynyt tai autosta irrotettu akku ei ole automaattisesti jätettä. Jätelain kannalta olennaista on myös se, mitä akulle on päätetty tehdä ja mihin ketjuun se seuraavaksi siirtyy.

Tämä tekee ajoakuista tavallista varaosakysymystä mutkikkaamman. Kaksi teknisesti samanlaista akkua voi päätyä eri oikeudelliseen asemaan sen perusteella, miten ne poistetaan autosta ja mitä niille tapahtuu sen jälkeen. Akun tekninen kunto ei yksin ratkaise, onko se käytetty tuote vai jäte.

Milloin ajoakusta tulee jätettä?

Jätelain 5 §:ssä jäte määritellään aineeksi tai esineeksi, jonka haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Sama perusajatus näkyy EU:n akkuasetuksen jäteakun määritelmässä.

Haltijan tarkoituksella on siis merkitystä, mutta asiaa ei ratkaista sillä, mitä akkua kutsutaan. Jos akusta on tosiasiassa luovuttu, siitä ei saada käytettyä varaosaa nimeämällä sitä sopimuksessa vaihto-osaksi, varaosaksi tai varastoitavaksi omaisuudeksi.

Myöskään akun positiivinen rahallinen arvo ei yksin estä sitä muuttumasta jätteeksi. Arvokkaastakin esineestä voidaan luopua jätteenä. Toiseen suuntaan pelkkä akun ikä, irrottaminen tai alentunut kapasiteetti eivät yksin tarkoita, että esine olisi jo jätettä. Akun juridista asemaa ei ratkaise se, miksi sitä kutsutaan, vaan se, mitä akulle tosiasiassa tapahtuu.

Käyttökelpoinenkin ajoakku voi muuttua jätteeksi

Jätestatuksessa on yksi arkijärjen kannalta hieman hankala piirre: akun tekninen käyttökelpoisuus ja sen oikeudellinen asema eivät ole sama asia. Akku voi olla edelleen teknisesti käyttökelpoinen, vaikka tapahtumaketju olisi jo vienyt sen jätelainsäädännön piiriin.

Viranomaisten yhteisohjeessa on tästä selkeä esimerkki. Auton omistaja päättää vaihtaa akun uuteen ja poistaa vanhan akun käytöstä. Korjaamo irrottaa akun ja päättää tutkia vasta myöhemmin, voisiko sitä käyttää uudelleen. Vaikka tutkimuksessa myöhemmin selviäisi, että akku olisi täysin käyttökelpoinen, ohjeen mukaan se on jo muuttunut jäteakuksi. Käyttökelpoisuus ei yksin estä akkua muuttumasta jätteeksi.

Tämä tekee tapahtumien järjestyksestä tärkeän. Jos mahdollinen uudelleenkäyttö arvioidaan vasta sen jälkeen, kun akku on jo poistettu käytöstä ja siitä on luovuttu, jäteraja voi olla ylitetty.

Akun irrottaminen autosta ei vielä tee siitä jätettä

Viranomaisten yhteisohjeessa on myös päinvastainen esimerkki. Sähkökuorma-auton käytössä oleva ajoakku ei enää riitä ensimmäisen auton tarpeisiin, mutta sen kapasiteetti riittää toiseen kuorma-autoon. Akku irrotetaan ja siirretään suoraan toiseen ajoneuvoon samaan alkuperäiseen käyttötarkoitukseen.

Ohjeen mukaan kyse on uudelleenkäytöstä. Akku ei siinä esimerkissä muutu jätteeksi eikä uudeksi tuotteeksi.

Sama periaate on tämän artikkelin kannalta olennainen: fyysinen irrottaminen ei yksin ratkaise akun oikeudellista asemaa. Ratkaisevaa on myös se, onko akulla edelleen todellinen käyttötarkoitus tuotteena vai onko siitä jo luovuttu. Tuotteena säilyneen akun uudelleenkäyttö ja jäteakun palauttaminen takaisin tuotteeksi ovat kaksi eri oikeudellista reittiä.

Käytettyjen akkujen yleistä käyttöä varaosina käsitellään tarkemmin artikkelissa Saako sähköauton akkua korjata käytetyillä osilla?

Ratkaiseva hetki voi tulla jo ennen akun irrottamista

Jos käyttökelpoinen akku halutaan säilyttää varaosana tai muuta todellista jatkokäyttöä varten, asiaa ei kannata jättää siihen hetkeen, jolloin akku on jo irrotettu ja varastoitu odottamaan mahdollista myöhempää käyttöä.

Viranomaisten esimerkeissä juuri käytöstäpoistopäätöksellä ja sitä seuraavalla tapahtumaketjulla on suuri merkitys. Jos akku poistetaan ensin käytöstä ja vasta myöhemmin ryhdytään selvittämään, voisiko sitä ehkä käyttää jossain, oikeudellinen lähtökohta voi olla jo aivan toinen kuin tilanteessa, jossa akku siirtyy suoraan todelliseen uudelleenkäyttöön. "Irrota ensin ja katsotaan myöhemmin" on ajoakun kannalta oikeudellisesti huono järjestys.

Tästä ei seuraa, että jokaiselle irrotettavalle käytetylle akulle pitäisi olla valmiiksi tiedossa tietyn auton rekisterinumero. Ratkaisu tehdään tosiseikkojen kokonaisuutena. Autojärjen jatkotutkimuksessa juuri ennalta hankitun mutta vielä nimeämättömälle loppuasiakkaalle varastoitavan akun asema tunnistettiin rajatapaukseksi, johon tarvitaan viranomaiselta tarkempi kanta.

Pelkkä varastointi ei pidä akkua tuotteena

Akun oikeudellista asemaa ei voi ratkaista rakentamalla varasto ja nimeämällä se varaosapankiksi tai akkuhotelliksi. Jos akku on tosiasiassa poistettu käytöstä ja hylätty, omistuksen säilyttäminen tai myöhemmän mahdollisen ostajan odottaminen ei yksin muuta tilannetta.

Toisaalta aidosti käytettynä tuotteena hankittu, yksilöity, testattu ja realistiseen jatkokäyttöön tarkoitettu kokonainen akku voi olla eri tilanteessa. Juuri rajan takia akun käyttötarkoitus ja oikeudellinen polku kannattaa ratkaista mahdollisimman aikaisin. Varasto ei muuta jätettä tuotteeksi, mutta oikein järjestetty uudelleenkäyttöketju voi ehkäistä jätteen syntymisen.

Tämä kysymys on niin laaja, että Autojärki käsittelee käytettyjen ajoakkujen varaosa- ja vaihtoakkupoolin mahdollisuutta myöhemmin omassa artikkelissaan.

Kolariauton akku: varaosa vai jäte?

Kolariautot ovat hyvä esimerkki siitä, miksi akun jätestatusta ei voi päätellä yhdestä yksityiskohdasta. Auton kori voi vaurioitua pahasti, vaikka ajoakku olisi säilynyt ehjänä. Toisaalta melko pieneltä näyttävä isku voi kohdistua akun koteloon tai korkeajännitejärjestelmään tavalla, joka tekee akun turvallisuudesta epävarman.

Pelkkä tieto siitä, että akku on peräisin kolariautosta, ei kuitenkaan vielä kerro sen oikeudellista asemaa. Kolari ei itsessään tarkoita, että auto olisi romuajoneuvo tai että sen akku olisi automaattisesti jäte. Kolariautosta irrotettu ajoakku ei ole automaattisesti jätettä.

Tämä ei tarkoita, että kolaritaustainen akku voitaisiin automaattisesti myydä tavallisena varaosana. Jos korkeajännitejärjestelmään on voinut syntyä vaurio tai akun turvallisuudesta jää olennainen epävarmuus, akun turvallisuus pitää pystyä arvioimaan erikseen.

Lunastus ei ole sama asia kuin romutus

Vakuutusyhtiön lunastama auto ei välttämättä ole romuajoneuvo. Tämä näkyy myös Lupa- ja valvontaviraston, Tukesin ja Traficomin yhteisohjeessa.

Yhdessä ohjeen esimerkissä vakuutusyhtiö lunastaa vaurioituneen auton, mutta auto korjataan, sen ajoakku säilyy samassa ajoneuvossa ja auto palautetaan myöhemmin liikennekäyttöön. Ohje käsittelee tilannetta korjauksena, kun korjaus tehdään siinä kuvatuilla ehdoilla.

Toisessa esimerkissä auto lunastetaan siksi, ettei sen korjaaminen ole taloudellisesti kannattavaa tai teknisesti mahdollista. Ajoneuvosta tulee romuajoneuvo, vaikka sen ajoakku olisi todettu kunnossa olevaksi tai helposti kunnostettavaksi. Tällöin yhteisohje käsittelee myös akkua jäteakkuna. Lunastus ei siis yksin tee akusta jätettä. Ratkaisevaa on myös se, mitä autolle ja akulle lunastuksen jälkeen tapahtuu.

Kun auto romutetaan, tilanne muuttuu

Kun ajoneuvon haltija aikoo romuttaa auton ja ajoneuvo toimitetaan viralliseen romuajoneuvojen käsittelyketjuun, oikeudellinen tilanne selkeytyy huomattavasti. Jätelain ja viranomaisohjeen mukaan romutettavaksi tarkoitettu ajoneuvo on jätettä, ja sen sisältämä jäteakku kuuluu akkujen tuottajavastuujärjestelmään.

EU:n akkuasetuksen 65 artiklan mukaan romuajoneuvojen käsittelystä peräisin olevat jäteakut on luovutettava tuottajille, tuottajayhteisöille tai niiden valitsemille jätteenkäsittelijöille. Suomalaisessa yhteisohjeessa vastaanottopisteen tehtäväksi kuvataan akun turvallinen irrottaminen, välivarastointi ja luovuttaminen sopimusketjuun. Kun auto on jo romuajoneuvo ja akku tulee sen mukana jäteketjuun, hyvä akun kunto ei itsessään muuta sitä takaisin tavalliseksi käytetyksi varaosaksi.

Tämä on tärkeä ero esimerkiksi moottoriin, ovenkahvaan tai moniin muihin auton purkuosiin verrattuna. Ajoakkuun sovelletaan lisäksi EU:n omaa akkusääntelyä ja tuottajavastuuta.

Kolariauton ehjäkään akku ei ole automaattisesti turvallinen

Jätestatus ja turvallisuus ovat kaksi eri kysymystä. Kolarihistoria ei automaattisesti tee akusta jätettä, mutta ulkoisesti ehjä akku ei välttämättä ole sisäisesti vaurioton. Kolarissa korkeajännitejärjestelmään voi syntyä vaurioita, joita ei voi päätellä pelkän kuoren perusteella.

Yhteisohjeen mukaan onnettomuuden, palon tai muun vaurion aiheuttama epävarmuus akun turvallisuudesta johtaa varovaisuusperiaatteen soveltamiseen. Ohjeessa akkua ei saa myydä ehjänä tai käyttökuntoisena, jos korkeajännitejärjestelmässä on epäilty tai todettu vaurio. Turvallisuus pitää pystyä osoittamaan ennen kuin akku voidaan palauttaa liikenteeseen. Kolarihistoria ei yksin tee akusta jätettä, mutta epävarmuutta akun turvallisuudesta ei voi kuitata sillä, että akku näyttää ehjältä.

Tekniset menetelmät, joilla kokonaisen akun, moduulin tai kennon turvallisuutta ja yhteensopivuutta voidaan arvioida, kuuluvat sarjan seuraavaan tekniseen artikkeliin. Niitä ei käsitellä tässä tarkemmin.

Kaksi samanlaista akkua voi päätyä eri oikeudelliseen asemaan

Taulukon tilanteet eivät ole yleisiä automaattisääntöjä kaikkiin mahdollisiin tapauksiin. Myös viranomaisohje huomauttaa, etteivät sen esimerkit välttämättä sovellu sellaisinaan hieman erilaiseen tilanteeseen. Rajatapauksessa ratkaisevat todellinen tapahtumaketju ja sitä koskevat asiakirjat. Jätestatuksen kannalta tapahtumaketju voi olla yhtä tärkeä kuin akun tekninen kunto.

Jätteeksi muuttunut akku ei ole menetetty tapaus

Jätestatus ei tarkoita automaattisesti sitä, että akun ainoa mahdollinen tulevaisuus olisi materiaalikierrätys. Sekä EU:n akkuasetus että Suomen sääntely tunnistavat mahdollisuuden valmistella jäteakku uudelleen käyttöön.

Silloin kyse ei kuitenkaan enää ole tavallisesta käytetyn varaosan kaupasta. Uudelleenkäytön valmistelu on jätteenkäsittelyä, joka voi edellyttää ympäristölupaa, tuottajayhteisön kanssa tehtävää järjestelyä ja jätteeksi luokittelun päättymisen osoittamista. Markkinoille takaisin saatettavalle akulle syntyy lisäksi akkuasetuksen mukaisia tuote- ja tuottajavastuita.

EU:n akkuasetuksen 73 artiklassa akun jätteeksi luokittelun päättymiseen liittyy näyttöä muun muassa akun kunnosta ja soveltuvuudesta jatkokäyttöön sekä dokumentaatiota todellisesta jatkokäytöstä. Jäteakku voidaan palauttaa tuotteeksi, mutta sen tie takaisin autoon on aivan eri kuin tuotteena säilyneen käytetyn akun.

Juuri tämä ero tekee jätestatuksen syntymishetkestä niin tärkeän käytettyjen ajoakkujen tulevalle varaosamarkkinalle.

Mitä pitäisi dokumentoida ennen kuin akku irrotetaan?

Jos ehjä tai mahdollisesti käyttökelpoinen ajoakku halutaan säilyttää uudelleenkäyttöä varten, asiaa ei kannata jättää myöhemmäksi. Mitä selvempi tapahtumaketju on ennen irrotusta, sitä helpompi akun asemaa on myöhemmin perustella.

• akun valmistaja, tyyppi, osanumero ja sarjanumero
• luovuttava ajoneuvo ja akun historia
• miksi akku irrotetaan
• onko auto tarkoitus korjata, myydä vai romuttaa
• onko akulle jo irrotushetkellä todellinen uudelleenkäyttötarkoitus
• mitä akun turvallisuudesta tiedetään ennen irrotusta
• onko autossa ollut kolari-, palo-, vesi- tai lämpövaurio
• kuka akun ottaa vastaan ja missä oikeudellisessa roolissa
• pysyykö akun alkuperäinen käyttötarkoitus samana
• millä asiakirjoilla hankinta ja tuleva käyttö dokumentoidaan

Dokumentointi ei voi tehdä jätteestä tuotetta pelkällä paperilla. Sen tehtävä on osoittaa, mitä akulle todellisuudessa oli tarkoitus tehdä ja missä vaiheessa tämä päätös tehtiin. Uudelleenkäyttö pitäisi ratkaista ennen hylkäämistä, ei keksiä jälkikäteen.